Jujunan peplum-paidan kaava testauksessa

Pääsin mukaan testaamaan Jujunan peplum-paidan kaavoja! Olen aiemminkin tehnyt pari peplumia, mutta kuitenkin hieman hillitymmässä muodossa. Tässä peplumissa on täyskello neliömäinen helma, jossa minua viehättää erityisesti sen epäsymmetrisyys.

Alunperin suunnittelin ompelevani paidan raglan-hihoilla, mutta viime tipassa päätin, että roikkuva hartialinja toisi liikaa pyöreyttä muutenkin pyöryläisiin muotoihin. Normihiha osoittautui hyväksi päätökseksi.

Jujunan neliöhelmainen peplum-paita. Kuva: Eurokangas

Tein kaavaan pari muutosta, jotka saivat paidan sopimaan omille kurveille paremmin:
(1) Lyhensin pitkät hihat 2/3-mittaisiksi. Mielestäni tämä tuo kivasti keveyttä raskaaseen alaosaan.
(2) Tein yläosan koossa 44 ja alaosan koossa 42. Lähdin kaventamaan yläosaa rinnanympäryksen kohdalta kohti 42-kokoista vyötäröä.
(3) Lisäsin eteen muotolaskokset ja jatkoin laskoksia viistosti helman kulmia kohden. Ilman muotolaskoksia paita olisi roikkunut ja pussittanut harmillisesti. Tämä liittyi toisaalta materiaalivalintaani: kaava on joustavalle trikoolle, mutta tein omani scubamaisesta Office-neuloksesta, joka joustaa, mutta ei anna kuitenkaan niin paljon myöden kuin trikoo. Oma moka, mutta mielestäni sain säädettyä istuvuutta silti hyvin tällä kikkakolmosella. Jämäkkä ja ryppyyntymätön kangas sopii mielestäni paremmin ns. siistiin toimistopukeutumiseen.

Leikatessani kaavoja olin ihan varma, että kaavan mukainen vyötärölinja olisi minulle aivan liian korkealla, ja lisäsin siksi yläosaan rapiat kymmenen senttiä ekstraa vyötärön kohdistamista varten. Epäilykseni osoittautuivat kuitenkin vääriksi, ja kaavojen mukainen vyötärölinja olikin just eikä melkein oikein.

Narureppu lapselle - kuvalliset ompeluohjeet

Narureppu 8-vuotiaan lapsen syntymäpäivälahjaksi valmistui vauhdilla verhokankaasta sekä kotoa löytyneistä tilkuista ja muusta sälästä. Käytännössähän narureppu on pelkkä pussi ja nyörit. Voiko helpompaa olla! No ei!

Pähkäilyineen reppuun tuhrautui noin kaksi tuntia. Valmiita ohjeita noudattamalla aikaa menee sitäkin vähemmän. Tässä käsityössä on mukavaa myös se, että narurepun tekemisessä on lähes mahdotona epäonnistua (koputtaa puuta).

Reppukankaaksi käy melkein mikä vaan. Oman reppuni tein Eurokankaan Rokkihaukut -verhokankaasta. Materiaaliksi käyvät myös ohut farkku, tekonahka, käsityöpuuvillat ynnä muut sen semmoiset joustamattomat tai vain vähän joustavat kankaat. Kangas ei saa olla liian jäykkää ja paksua, jotta pussin suu pääsee ryppyyntymään kiinni. Tai ainakin melkein kiinni.

Vinkki: reppu on mitoitettu lapsen selkään, mutta saat aikuisten version yksinkertaisesti käyttämällä pidempiä nyörejä. Sopiva pituus aikuisen repun nyöreiksi on noin 150 - 160 cm.

Narureppu. Kuva: Eurokangas

Tarvitset:

- Kangasta 80 x 50 cm

- Kulmapala (vapaaehtoinen) 10 x 10 cm

- Sirkkoja/purjerenkaita 6 kpl (purjerenkaiden sijaan voit tehdä niille varattuihin paikkoihin napinlävet)

- Narua 2 x 130 cm. (Aikuisen reppuun 2 x 150-160cm)

- Ompelulankaa

Narurepun tarvikkeet

Työvaiheet:

1. Valmistellaan ompelutyön strategiset paikat. Aseta kangas vaakasuuntaisesti ompelupöydälle ja tee kankaan ylä- ja alareunoihin merkinnät 20cm päästä kankaan sivuista.

Apumerkkien lisääminen 20cm päähän kankaan lyhyistä sivuista

(Edit 3.9.2017) Apumerkit on hyvä merkata, koska ne auttavat purjerenkaiden ja kulmapalojen sijoittelussa. Kolmion malliset kulmapalat ommellaan alareunaan apumerkkien kohdalle. Purjerenkaat sijoitetaan vierekkäin yläreunan merkkien kohdalle, 6 cm reunasta alaspäin.

Purjerenkaiden ja kulmapalojen kohdistus.

2. Seuraavaksi hakataan paikoilleen purjerenkaat. Mittaa yläreunan kummastakin merkinnästä 6cm alaspäin ja tee tähän kohtaan kaksi rinnakkaista merkintää purjerenkaille. Näin ollen purjerenkaita lisätään yläreunaan yhteensä 4 kpl. Purjerenkaiden koosta riippuen niiden etäisyys toisistaan voi olla noin 3-5 cm. Lisää purjerenkaat.

Huom! Jälkiviisaana voin todeta, että jos työstät paksua kangasta, kannattaa silittää taustaan tukikangas ja leikata purjerenkaan aukko esimerkiksi kynsisaksilla tai ratkojalla ennen purjerenkaan lisäämistä. Näin vältetään ruma ryppyyntyminen, joka pääsi tapahtumaan omassa työssäni.

Lisää kaksi ruksia kankaan yläreunaan, 6cm edellisessä vaiheessa merkitystä kohdasta alaspäin.

(Edit 3.9.) Purjerenkaat iskettyinä paikoilleen. Voi koira parkaa.

3. Mikäli haluat reppuun särmää, ompele tässä vaiheessa kulmapalat. Leikkaa 10 x 10 cm pala diagonaalisesti kahtia, aseta palat alareunan merkkien päälle siten, että kolmion keskikohta on linjassa merkinnän  kanssa. Käännä palan reunat sisään tai jätä kääntämättä - valinta on sinun - ja ompele reunat kankaan päältä.

Kulmapalan kiinnitys

4. (Edit 3.9.2017) Tässä vaiheessa voidaan jälleen palata tasokuvaan ja tarkistaa, että purjerenkaat ja kulmapalat ovat oikessa kohdissaan:

Kankaan keskiosa tulee näkyviin etupuolelle, reunat muodostavat selkäpuolen. Lyhyet sivut ommellaan seuraavassa vaiheessa nurjalta yhteen.

5. Ompele reppukankaan keskitaka eli kankaan lyhyet reunat yhteen nurjalta. Huolittele.

Silitin saumanvarat samansuuntaisesti ja ompelin saumanvarat päältä. Tämä viimeistely sai repun näyttämään hyvin viimeistellyltä.

6. Asettele nurjan työn keskitakasauma keskelle siten, että purjerenkaat ja kulmapalat asettuvat työn sivuille. Tässä vaiheessa huomaat, että repun etualareuna on hieman pidempi kuin taka-alareuna. Tee repun etualareunan keskiosaan vekki, jolloin etu- ja taka-alareuna asettuvat saman mittaisiksi. 

Repun etupuolen alareuna nurjalta. Keskelle on tehty pieni vekki.

7. Ompele pussin pohja - mieluiten tuplatikkauksella, jotta pohjasta tulee kestävä. Huolittele.

Repun takapuolen alareuna nurjalta.

8. Sitten on vuorossa nyörikuja. Käännä repun suusta 6cm nurjalle, josta 1cm saumanvara käännetään kujan sisäpuolelle. Käännä työ oikein päin ja ompele nyörikujan reuna työn päältä noin 4,5cm päästä repun suusta. 

Tässä repussa nyörikuja ommeltiin päältä kahdella erillisellä ompeleelta. Nurjasta puolesta ei tullut kaunis, mutta onneksi se ei näy reppua käytettäessä..

9. Tikkaa tässä vaiheessa kulmapala päältä noin 5 mm päästä palan reunasta. Vaikka et olisikaan lisännyt työhön kulmapaloja, kulmat kannattaa tikata kuvan mukaisesti. Näin kulmiin lisättäviin purjerenkaisiin ei pääse kohdistumaan liikaa painetta ja vetoa.

Kulmapala tikattuna päältä. Tässä mukana jo myös purjerengas ja naru.

10. Lisää purjerenkaat alakulmiin.

11. Lopuksi pujotellaan nyörit. Pujota nuori yhdestä yläreunan purjerenkaasta sisään, kierrä kujan ympäri, ja ulos viereisestä purjerenkaasta. Pujota samainen nyöri alakulmasta läpi, solmi nyörin päät. Mikäli nyörisi on tehty keinokuidusta, polta nyörin päät rispaantumisen estämiseksi. Ja sama prosessi toiselle nyörille.

Narureppu valmiina matkaan!

Jos teet näillä ohjeilla narurepun, tägääthän työn tunnisteella #tostnoivaa - kuulen myös mielelläni palautetta ohjeesta!

Kutkuttavan kaunis kietaisumekko

En ole niitä ihmisiä, joille sopivat laatikkomaiset, roikkuvat vaatteet. Kuinka helppoa olisikaan jos täydellisen vaatteen ompeleminen vaatisi pelkkien sivujen ja olkasaumojen ompelun. In my dreams. Toisaalta kropan ulottuvuuksien asettamat haasteet ovat innoittaneet minua vartalotyyppien opiskelemiseen, vaatesuunnitteluun ja lopulta omien vaatteiden ompeluun. Kun huolella tekee, hyvin räätälöity vaate sopii itselle just eikä melkein ja itsevarmuus kohoaa maksimitasolle kuin hetkessä. Tämä mekko ei ollut pienitöinen, mutta lopputuloksesta tuli oikein mieluinen.

Kietaisumekko. Alaosa viskoositrikoota, yläosa kreppimäistä viskoosineulosta. Kuva: Eurokangas

Mekko on tehty Suuri Käsityö (6-7/2017) -lehden trikoomekon ohjeella. Otin valtaisan riskin yhdistämällä mekkoon kahta erilaista materiaalia, josta yläosan materiaali ei edes juuri jousta. Toinen ottamani riski liittyi siihen, että vaikka yläosan kangas on lumoavan kaunis, vanhan roosan väriset ruusut harmaalla pohjalla voivat näyttää aika... mummomaisilta. Vanhanaikaista fiilistä olisi voinut lisätä se, että myös mekon malli ammentaa menneiltä vuosikymmeniltä. Siksi tein muutoksia helman pituuteen ja yhdistin mekkoon kirpparilta löytyneen niittivyön. Pieni rokki ja bling bling tekevät asuun juuri oikeanlaisen twistin!

Suuri Käsityö -lehti 6-7/2017: Trikoomekko

Näin poikkesin lehden ohjeista:
- Materiaalina viskoosineulos ja -trikoo pelkän trikoon sijasta
- Helman lyhennys noin 15cm
- Vyötärönauha jätettiin pois, yläosan alareunat ommeltiin vyötärösaumaan
- Jatkoin alkuperäistä rinnan muotolaskosta rinnan alapuolelle, jolloin etukappaleen kaava jakautui kahteen osaan. Muotoilin kaaret sovituksessa. (Mikähän tämän ratkaisun oikea nimitys on? Jonkinlainen prinsessaleikkaus?)
- Sovituksessa nostin olkapäitä ja kavensin vyötäröä useita senttejä. Piirtämäni kaavakoko oli 44 ja olin varautunut kaventamaan ainakin vyötäröltä. Olkapäiden roikkuminen tuli yllätyksenä.
- Lisäsin oikeaan sivuun 20cm piilovetokejun.

Lähikuvassa kietaisumekon yläosa

Kaikki tarvikkeet Eurokankaalta:
Musta viskoositrikoo
Palazzo2 -viskoosineulos
20cm piilovetoketju

Nyt kun jaksoit lukea tänne asti, niin käypä tykkäämässä sivustani Facebookissa ja Instagramissa @tostnoivaa, ollaan kavereita!

Fiftarilook häihin - Satiininen puolikellohame ja ihanan römssyinen tyllihame

Kesällä vietettiin rakkaiden ystävieni häitä. Juhlarintamalla on ollut hiljaista jo pidempään, ja olen odottanut tilaisuutta tälläytyä oikein kunnolla ja vetää ylle jotain sopivan överiä.

Talvella Eurokankaan satiinista ompelemani satiininen kellohame sopi juhlaan ja päätin juhlistaa mekkoa ihanalla tyllihameella, jonka tilasin Miss Windy Shopista. Tilasin samalla hennon vaaleanpunaisen rusettivyön sekä boleron, joka kuitenkin sai jäädä kotiin kauniin lämpimänä kesäpäivänä.

Satiininen puolikellohame, jonka alla Miss Windy Shopin tyllihame

Ihastuin tyllihameeseen välittömästi! Se yllä olo on todella naisellinen, ellei jopa tyttömäinen, ja helman alta pilkottavat rimpsut hulmusivat hurmaavasti myös tanssilattialla. Ilmeisesti aidossa fiftari/sikstarityylissä tyllihameen EI kuulu näkyä varsinaisen hameen alta. Annan piut paut moiselle häveliäisyydelle.

Pöyheä tyllihame tuo kellohameen muodon kauniisti esiin

Tein satiinihameen suunnilleen samalla tyylillä kuin aiemmassa kellohamepostauksessa. Lisäsin hameeseen myös vuorikankaan. Olisin halunnut ujuttaa tyllihameen satiinin ja vuorikankaan väliin, mutta koska olin ommellut vuorikankaan kiinni piilovetoketjuun, tämä ei onnistunut. Koska vetäisin tyllihameen alimmaiseksi hamekerrokseksi ja hameen vuori oli kapeamman mallinen kuin kellohelmainen satiinikerros, vuori rullaantui ylöspäin tyllihameen kohottavasta vaikutuksesta johtuen. Mutta eipä se menoa haitannut!

Näin kellohame heiluu ilman tyllihametta. Kuva: Eurokangas

Ensi kerralla kellohametta ommellessa en ompele vuorikangasta kiinni piilovetoketjuun, jotta tyllihameen saa tarvittaessa sujautettua kerrosten väliin. Kaikkea sitä oppii :)

Helsingin kangaskaupat Osa 5: Kangaskapina

Tänään Helsingin kangaskaupat laajenivat uudella tulokkaalla, kun verkkokaupastaan tuttu Kangaskapina avasi myymälän Kampin Sähkötaloon, osoite Kampinkuja 2. Sijainti aivan ydinkeskustassa tekee kaupassa poikkeamisen nopeaksi ja helpoksi, ja liikkeen kätevä kioskikonsepti on hätäisen kangashamsterin mieleen.

En ole koskaan ostanut Kangaskapinan verkkokaupasta tai vieraillut heidän myymälässään Loimaalla tai Turussa, mutta yritys oli minulle muuten tuttu. Eipä siihen ole voinut olla törmäämättä Facebookin ompeluryhmissä, joissa Kangaskapinan laajaa trikoovalikoimaa usein kehutaan. En itse juuri ompele trikoista tai muista joustavista kankaista. Suuri syy tähän on se, etten vuosikymmenten ompeluharrastuksesta huolimatta omista saumuria. Saumurinetsintäseikkailusta teen ehkä tuonnempana oman juttusarjansa.

No onhan se Sähkötalo nyt ruma! Mutta sijaintina hyvä!

Isot ikkunat tarjoavat näkyvän mainostilan liikkeelle. Mainosteippausten räväkät värit myös erottautuvat raikkaan harmaasta ympäristöstä. Jo ulkoa näkee, että liiketila on pieni, mutta neliöt on otettu tehokäyttöön.

Ensikurkkaus ovelta kertoi mistä on kyse: siistejä pinoja somia kangaskääröjä sateenkaaren väreissä.

Kangaskapinan Helsingin kangaskauppa on siitä erikoinen myymälä, että kaikki myymälässä heti myynnissä olevat palat ovat valmiita, yleisimmin 60cm, 100cm ja 150cm mittaan leikattuja paloja. Tämä säästää luonnollisesti tilaa, jonka pakat ja leikkuupöytä muuten veisivät. Myymälää kutsutaankin kioskiksi, joka kuvaa konseptia hyvin. Minulla on sellainen fiilis, että tämä kuvastaa hyvin aivan kaiken myymäläliiketoiminnan trendiä. Raskaista palvelumyymäläkonsepteista siirrytään kevyisiin kioskimyymälöihin, joihin on helppo poiketa ostamaan jotain pientä ja samalla käynnillä myymälästä voi esimerkiksi noutaa isommat verkkokauppatilaukset.

Kangaskapinan Helsingin myymälään voikin tilata mittojen mukaan kaikkia verkkokaupan tuotteita ilman toimituskuluja. Lisäksi myymälässä on tilauskansio, josta voi hipelöidä kaikkia tilattavissa olevia kankaita. Kansiosta löytyy mm. vuorikankaita, taftia, tylliä ja farkkua.

Kioskimyymälän, tilausmalliston ja verkkokaupan yhdistämällä Kangaskapina tekee kevyesti mutta varsin modernisti sen, mistä digiuskovaiset saarnaavat: yhdistävät asiakasystävällisesti verkkokaupan, myymälän ja tilausmalliston. Ja vielä kevyen pop-up-henkisyyden.

Valmiiksi leikattuja trikoopaloja 60cm, 100cm ja 150cm paloissa.

Perustrikoota, collegea ja resoria löytyy perusväreissä;
lisäksi laaja valikoima erilaisia printtikankaita ja mm. softshelliä.

Ompelutarvikkeita löytyy myymälästä vielä niukahkonlaisesti, mutta lisää on tulossa.

Avajaispäivänä myymälässä vielä purettiin tavaraa, ja kankaita olikin päivän mittaan myyty mukavasti. Alkuvaiheessa valikoimassa korostuvat joustavat kankaat, mutta myymälävalikoimaan on tulossa pian mm. farkkukankaita ja kesäisiä hulmuhelmakankaita.

Myymälässä myydään myös Kangaskapinan omia kaavoja A4-arkeilla sekä Jujunan ja Puuhakaspajan kaavoja.

Mukaan tarttui herkkä Kangaskapinan Kuu kiurusta kesään -trikoo,
josta aion loihtia T-paitahupparin sekä turbaanipipon Punatukka ja kaksi karhua -blogin ohjeilla.

Kotimaisuus ja luomupuuvilla ovat selvä trendi suomalaisten vaateompelijoiden keskuudessa. Kangaskapinan tulevaisuuden suunnitelmissa onkin panostaa kotimaiseen suunnitteluun ja luomutrikoisiin. Olen henkilökohtaisesti äärettömän onnellinen käänteestä, joka on tapahtumassa laajasti kuluttajakäyttäytymisessä: kotimainen käsityö kunniaan! Käsin tekeminen kunniaan! Nämä ovat hyviä uutisia, ja näillä mielin on hyvä jatkaa eteenpäin kohti uusia käsityöseikkailuja.

Joko sinä olet käynyt Kangaskapinan Helsingin -myymälässä? Mitä pidit?

Loppukevennys: Kiss-henkinen hevarikissakangas, Swäg-apinakangas, törmäilyautoileva koala -kangas ja sushikangas. Ollapa kangassuunnittelija!